Jardin du Luxembourg

Eilisen Suomi-ikävä bloggauksen jälkeen on pakko hehkuttaa vähän Pariisiakin ja laittaa muutama kuva tältä päivältä, sillä sää oli mitä parhain ja piipahdin muun muassa Jardin de Luxembourgissa, joka oli pullollaan ihmisiä näin aurinkoisena keskiviikko-iltapäivänä. Keskiviikkoisin koulupäivä loppuu Ranskassa käsittääkseni hyvin aikaisin, ja iltapäivät ovat koululaisilla vapaata, ja puistossa vilisikin paljon lapsia. Jardin du Luxembourgissa on myös paljon aktiviteettivaihtoehtoja, kuten tenniksen tai koripallon pelaamista, toisinaan puistossa on myös tapahtumaa, kuten live-musiikkia tai nukketeatteria. Lisäksi puisto on lenkkeilijöiden suuressa suosiossa.

Lasten iloksi tarjolla on myös poniratsastusta ja leikkiveneen uittoa Palais du Luxembourgin edustalla sijaitsevassa altaassa. Leikkiveneen vuokraus näytti maksavan 2,20 euroa puolelta tunnilta. Puiston portilla oli molemmin puolin myyjät paistamassa kastanjoita, joista lähti aivan ihana tuoksu.

Syyspäivää Luxembourgin puistossa.

Yksi monista puiston patsaista.

Tuiman näköinen pariskunta myymässä paistettuja kastanjoita puiston
ulkopuolella. Tuoksu oli mitä ihanin. :)

Lapsia jonottamassa ponin kyytiin.

Palais du Luxembourg

Leikkiveneitä Luxembourgin puistossa.

Huomenna marraskuun ensimmäisenä päivänä Ranskassa vietetään La Toussaint'a eli pyhäinpäivää, joka on täällä kansallinen vapaapäivä. Kaiken kaikkiaan ranskalaiset taitavat viettää pyhäinpäivää melko samoin tavoin kuin suomalaisetkin: käydään haudoilla ja vietetään aikaa perheen kanssa. Ranskassa on myös tapana viedä haudoille krysanteemeja suomalaisten kynttilöiden sijaan.

Tänään lokakuun viimeisenä päivänä juhlitaan Pariisissakin halloweenia, ja tarjolla on lukuisia opiskelijapippaloita ja naamiaisia. Halloween ei Ranskassa kai mikään kovin perinteinen juhla ole, mutta onpahan rantautunut tänne vähän samoin kuin Suomeenkin. Minua ei tällä kertaa kuitenkaan hirveästi innostanut lähteä Pariisin yöhön halloweenin merkeissä, mutta huomenna olen menossa pyhäinpäivän kunniaksi vaihtariporukalla katsastamaan yhtä Pariisin kuuluisimmista hautausmaista Père-Lachaisea. Sieltä löytyy muun muassa Jim Morrisonin, Èdith Piafin, Molièren ja Oscar Wilden haudat.

Tänään sain mukavan puhelun koskien muutama viikko sitten Suomen Ranskan instituutin nettisivuille laittamaani ilmoitusta, jossa tarjosin lastenhoitokeikkoja iltaisin ja viikonloppuisin. Tänään sain työtarjouksen, sillä erään Pariisissa asuvan suomalais-ranskalaisen perheen äiti soitti vapaana olevasta lastenhoitajan paikasta. Ensi lauantaina olen menossa "työhaastatteluun", ja tapaamaan perheen kolmevuotiasta poikaa. :) Toivottavasti saisin paikan, sillä pieni lisätienesti ei nyt olisi ollenkaan pahitteeksi.

Ihanaa marraskuun alkua kaikille!

Gros bisous!

Greetings from Finland!

Viime viikonloppu vierähti aivan parhaassa seurassa koti-Suomessa Tampereella! Aika kului lähinnä juhlimisen merkeissä, sillä ohjelmassa oli poikaystävän valmistujaiset ja pikkuserkun ristiäiset. Miten ihana olikaan poiketa Suomessa, vaikka eihän siitä ole kuin reilu kuukausi, kun siellä viimeksi olin. Leipä- ja raejuustoa kului viikonlopun aikana paljon, samoin kuin lauantai-iltana oli aivan pakko päästä Filmtowniin hakemaan jättimäinen irtokarkkipussi. Näitä olin himoinnut vesi kielellä vaihtoaikana, vaikka normaalisti en mikään suurkuluttaja olekaan. :)

Valmistujaiskahveilla TTY:llä.

Lunta, ihanaa! Tampereella oli niin talvinen meininki, että tuntui hassulta palata tänne, missä ei lumesta tai pakkasesta ole tietoakaan. En kyllä niitä kolmenkymmenen asteen paukkupakkasia kaipaakaan, enkä sitä auton rapsutteluakaan pakkasaamuina, mutta joka tapauksessa oli ihana pukeutua kunnon talvitakkiin ja -kenkiin ja villahuiviin.

Aamulla kotiparvekkeelta urbaani talvimaisema. :)

Lisää lunta ja paljaita puita. :)

Yksi juttu oli aivan pakko tehdä, nimittäin käydä lounaalla yliopistoni salaattibaarissa syömässä herkullinen, terveellinen ja monipuolinen kunnon salaattiannos, jota olen ikävöinyt. Ihanan iso lautanen, paljon eri värejä ja vaihtoehtoja, ja lisäksi eri papuja, pähkinöitä, siemeniä ja rusinoita, nam! Jos et ole nähnyt, minkälaisia salaattiannoksia syön Pariisin opiskelijaravintolassa, voit kurkistaa täältä. Kaikella kunnioituksella ranskalaisia opiskelijaravintoloita kohtaan, nämä annokset eivät ihan kamppaile samassa sarjassa.

Nam! Tätä olen kaivannut. :)

Tuntui haikelta palata takaisin Pariisiin parin päivän Suomi-visiitin jälkeen, niin paljon kuin täällä tykkäänkin olla. Pidän kovasti Pariisissa asumisesta ja elämisestä, mutta ikävöin rakkaita ihmisiä koti-Suomessa. Onneksi äitini ja pikkusiskoni ovat tulossa luokseni kyläilemään parin viikon päästä!

Nyt täytyy kuitenkin jättää koti-ikävöinti vähemmälle ja keskittyä toden teolla opiskeluun, sillä tekemistä on paljon. Systemes d'information -kurssilta on jäänyt kasapäin rästiin tehtäviä ja economie européenne -kurssin kirjaa on vielä sivukaupalla lukematta.

Gros bisous ♥

Asioita ranskalaisittain

Nyt on pakko hieman avautua ranskalaisesta toimimattomuudesta ja tehottomuudesta, johon olen törmännyt täällä yliopistomaailmassa. Suomalaisena ja suomalaisiin tapoihin ja käytäntöihin tottuneena on välillä todellisia vaikeuksia ymmärtää paikallisia toimintatapoja ja sopeutua niihin, vaikka tiedänkin, että tällä tavalla täällä päin tehdään, ja tiesin sen jo etukäteen ennen kuin tulin koko maahan. 

Tämän ensimmäisen opiskelukuukauteni aikana olen ollut useaan otteeseen tilanteessa, jossa luento on peruttu tai siirretty ilman mitään ennakkoilmoitusta, eikä edes luentosalin ovessa ole lappua, josta asia selviäisi. Kun ei ole varmuutta, onko luento peruttu vai siirretty, joudun juoksentelemaan toimistosta ja info-tiskiltä toiselle, joissa kukaan ei tiedä, miksi luentoa ei ole salissa, jossa sen olisi tarkoitus olla, vaan käskevät aina vain mennä toiseen toimistoon tiedustelemaan asiaa. Yleensä asiaa ei oikeastaan voi selvittää mistään. Ihmettelen, miksei luennon peruuntumisesta tai siirtämisestä voisi lähettää sähköpostia opiskelijoille, ilmoittaa koulun asiasta koulun kotisivulla, laittaa edes salin oveen lappua tai kertoa vaikka vastaanottotiskin henkilökunnalle, josta he voisivat välittää tiedon kyselijöille. 

Turhauttavimmalta tuntuu silloin, kun edellisen luennon päätyttyä on lyhyen lounastauon aikana juossut ravintolaan ja hotkinut ruuan pikavauhdilla, jotta ehtisit seuraavalle luennolle, vain huomatakseen, että sitä ei olekaan. Tai kävellyt yliopistolta kahden kilometrin päässä oleville toisille yliopiston luentosaleille saliin, jossa lisäkseni noin kolmesataa opiskelijaa odottaa luennon alkamista, kunnes puolen tunnin odotuksen jälkeen kuulutetaan, että luento on peruttu, mikä onkin siinä vaiheessa alkanut olla kaikille jo melko selvää.

Viime perjantaina olin todella turhautunut juostuani ympäri koulua tunnin ajan toisen vaihtariopiskelijan kanssa etsien luentosalia luennolle, jota ei ollutkaan ilmoitetussa salissa, mutta jossa oli pakollinen läsnäolo. Olin aivan hiestä märkä juostuani portaita edestakaisin ensimmäisestä viidenteen kerrokseen kysymään aina vain seuraavasta ja taas seuraavasta toimistosta. Lopulta selvisi, että kukaan ei ilmeisesti ollut vain tullut pitämään luentoa. Paikallisilta opiskelijoilta olen saanut kuulla, että vastaava on täällä todella yleistä ja " siihen kannattaa tottua".

Asiaan liittyen kävin ranskalaisen ystäväni kanssa viime viikolla mielenkiintoisen keskustelun. Hän sanoi, että tämän Ranskassa vallitsevan jokapäiväisen byrokratian, epävarmuuden asioiden sujumisesta ja toimimattomuuden takia monet ranskalaiset ovat hyvin stressaantuneita, masentuneita ja ahdistuneita, ja Ranskassa syödäänkin paljon masennuslääkkeitä. Olin todella yllättynyt! Luulin, että ranskalaiset ovat päinvastoin todella huolettomia, eivätkä murehdi turhista ja suhtautuvat arkipäiväisiin asioihin juurikin niin rennolla otteella, että ovat esimerkiksi aina joka paikasta myöhässä. Suomalaisia olen taas pitänyt varsin ahdistuneena kansana, mutta Suomessa ainakin systeemi toimii, ihan oikeasti, nyt sen tajuan, kun näen miten asiat hoidetaan täällä päin. Koko ajan tekee mieli olla sanomassa: Hei, oletteko huomanneet, että tämän voisi tehdä paljon yksinkertaisemmalla ja nopeammallakin tavalla?

Näistä vakavimmista asioista loppukevennyksenä tänään napsimiani aurinkoisia syyskuvia koulumatkan varrelta. Aikaisemmin mainitsemani Management international-kurssin esityskin meni tänään ihan mukavasti, joten nyt on helppo hymyillä. Hermoilin nimittäin etukäteen aika paljon tuon esityksen sujumista. :) Toinen asia mikä hymyilyttää, on edessä oleva pikainen Suomen visiitti, sillä ensi viikonloppuna on tiedossa poikaystäväni valmistujaisjuhla sekä pikkuserkkuni ristiäiset! Kuulemma silloin saattaa olla Tampereellakin jo ensilumi maassa, mikä tuntuu hassulta, kun täällä on viime päivinä ollut lähemmäs +20 astetta lämmintä. :)

Syksyinen Pariisi

Kulmikkaita puita. :)

Tänään löysin tämän uuden luomukaupan ihan asuntoni
lähistöltä. Vaikutti oikein hyvältä. :)

Pariisin katuja...

...ja taloja, puita ja aitoja. :)

Koirakin paistattelee päivää ikkunalaudalla.

...samoin kuin pikkuinen Volge. :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Léan ja Annan keittiössä

Tänään lauantaipäivä alkoi Biocoopista, josta ostimme Léan kanssa ainekset herkkugourmetvegeruokaan, jota lähdimme valmistamaan Léan asunolle Pariisin itäpuolelle Montreuil'hin. Päivän menu koostui tofupihveistä, punajuuri-raaste-salaatista ja trooppisesta hedelmäsalaatista. Tofupihveistä muodostui ruuanlaiton edetessä uunissa paistettuja tofupalleroita, sillä taikinan rakenteesta tuli melko mureaa, ja epäilimme, että se ei pannulla kovin hyvin pysyisi koossa. Lopputuloksessa maku oli kuitenkin loistava!

Yrtti-maustettua tofua, porkkanaa, omenaa, selleriä, kananmunaa ja mantelikermaa.

Palleroiset menossa uuniin silikonivuoassa.

Annokset valmiina syötäväksi.

Mmm..

Léan valmistamassa salaatissa oli raastettua punajuurta, omenaa, kukkakaalia, auringonkukan siemeniä, sitruunaa, kuivattuja karpaloita ja koristeena saksanpähkinää.

Jälkkärissä eli trooppisessa hedelmäsalaatissa oli viikunoita, nashia, mandariinia ja granaattiomenaa kruunattuna lorauksella Cointreauta.

Tilkka Cointreuta.

Valmiina herkuteltavaksi!

Ihania Biocoopin saksanpähkinöitä!

Nämä ihanat Biocoopin hedelmäosastolta irtomyynnistä ostetut saksanpähkinät olivat aivan erilaisia kuin aikaisemmin syömäni valmiiksi kuoritut saksanpähkinät. Nämä herkkupähkinät olivat pehmeitä ja mureita, kun aikaisemmin pussista kuorittuna syömäni pähkinät ovat olleet kuivia koppuroita.

Ranskassa ollessa olen tutustunut moniin uusiin kasvissyöjän herkkuihin, joita Suomessa en ole juuri koskaan tai ikinä syönyt. Esimerkiksi linsseistä on tullut suurta herkkuani, sillä niitä on usein ruokana koulun ravintolassa. Kikherneitä olen myös syönyt täällä todella paljon, sillä ne - samoin kuin linssit - ovat usein kaupassa tarjouksessa, ja netistä olen löytänyt lukuisia huippuhyviä kikhernepihvi- ja murekereseptejä. Lisäksi ihastuin suuresti kastanjoihin, joita en ikinä ollut maistanut, mutta ne ovatkin aivan loistavia esimerkiksi salaatissa ja ihania naposteltavia sellaisenaan pannulla paistettuna.

Majoneesia, joka ei kylläkään ole mikään kasvissyöjän herkku, olen täällä syönyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. CROUS-ravintoloiden salaattipöytä koostuu salaateista, joissa useimmiten on melko vähän vihreää väriä, mutta sitäkin enemmän majoneesia. Vaikka Suomessa en juuri ikinä ole syönyt majoneesia, täällä olen alkanut oikeastaan tykkäämään siitä. Ja maustepöydästä voi vielä käydä pusertamassa extra-majoneesit kruunaamaan annoksen. :D

CROUS:n herkkulounas. En osaa tarkkaan sanoa mitä kaikkea "salaatti"-
annoksestani löytyy, paitsi tietysti majoneesia. :)

Eilen perjantaina päättyi jännittävä kouluviikko, sillä tämä oli ensimmäinen viikko TD-tunneilla. TD:t ovat kurssien pienryhmiä, joissa tehdään erilaisia harjoituksia ja pidetään esitelmiä. Välillä fiilis oli suoraan sanoen toivoton, sillä en ollut kaiken ranskankielisen ohjeistuksen jälkeen oikein perillä siitä, mitä tarkalleen ottaen pitää tehdä. Erään tunnin aluksi opettaja käski yllättäen jokaisen vuoron perään tulla luokan eteen, ja pitää puheenvuoro esitellen itsensä ja kertoa miksi on tullut kyseiselle kurssille, jolloin jokainen ranskankielinen sana tuntui samassa katoavan päästäni, ja tuntui hurjalta tepastella koko ryhmän eteen ilman ajatustakaan siitä, mitä aikoo sanoa. No, jotenkin näköjään selvisin siitä. :) 

Ensi viikolla samalla tunnilla pitäisi pitää neljän hengen pienryhmissä esityksiä, joissa esitetään neuvottelutilanteita, joissa kukin opiskelija edustaa jotakin kansallisuutta. Olemme opiskelleet eri kansallisuuksien neuvottelukäytäntöjä ja tapoja, jolloin esimerkiksi espanjalaista esittävän oppilaan tulee noudattaa espanjalaista käyttäytymis- ja neuvotteluamallia ja niin edelleen. Itse esitän sveitsiläistä tuomaria neuvottelussa, jossa päätetään EU:n saaman Nobelin rauhanpalkinnon jakamisesta eri maiden kesken. Vaikeinta tällä hetkellä tuntuu olevan ranskan puhuminen (eikä yhtään auta, että sitä pitää puhua 30-päisen ryhmän edessä), mutta ei auta muuta kun koittaa treenata, niin eiköhän se jossain vaiheessa rupea sujumaan.

Gros bisous!