Lähtötunnelmissa - ajatuksia vaihdosta

Tämä vaihto alkaa olla paketissa, ja huomenna koittaa paluu Suomeen. Ajattelin tähän tiivistää vaihdosta saatuja kokemuksia ja sen herättämiä ajatuksia. Vaihto on ollut upea kokemus, ja olen ranskan lisäksi oppinut paljon ranskalaisista tavoista ja kulttuurista, tutustunut mahtaviin ihmisiin, oppinut lisää elämästä ja ennen kaikkea itsestäni. Yllätyin, kuinka paljon erilaista on elää arkea ranskalaisittain, vaikka olin perehtynyt etukäteen ranskalaiseen ruokaan, kulttuuriin, politiikkaan, historiaan, tapoihin, järjestelmiin, kuullut paljon stereotypioita ranskalaisista ja vieraillutkin useita kertoja Ranskassa aikaisemmin.

Ranskalainen ruoka koostuu lähinnä croissanteista, patongeista, erilaisista vehnästä leivotuista makeista leivoksista ja suuressa määrin lihasta, viinistä ja juustoista. Tähän oli vaikea sopeutua kasvissyöjänä, joka välttelee valkoista vehnää ja sokeria ja tykkää puputtaa lähinnä pähkinöitä, tofua, kikherneitä ja hedelmiä. Suureksi viininystäväksikään en voi itseäni kuvailla, mutta juustot kyllä ovat uponneet mallikkaasti. Hankalaa oli tottua myös ruoka-aikoihin, joiden mukaan aamulla napataan jotakin pientä ja nopeaa ja syödään se samalla kun juostaan pää kolmantena jalkana kouluun (itse en kuitenkaan tähän ryhtynyt, ihmettelin vain sivusta), lounas syödään kuta kuinkin samoihin aikoihin kuin Suomessa, mutta päivällinen syödäänkin vasta iltamyöhällä. Itselläni nälkä kurni jo kovasti neljän viiden aikoihin, mutta kukaan ei siihen aikaan ollut valmis päivällistämään, vaan ruoka syötiin aina myöhään. Kokoonnuimme kavereiden kanssa päivälliselle yleensä siis yhdeksän aikoihin ja lopettelimme noin klo 22-23. Päivällinen oli yleensä aina myös kolmen ruokalajin - tai vähintään kahden, sillä jälkiruoka piti ehdottomasti olla, samoin kuin lounaalla. 

Muutamaan kertaan vuokraemäntänikin tuli arki-iltana koputtelemaan ovelleni kymmeneltä illalla ja pyytämään kanssaan illalliselle, mutta olin yleensä tähän aikaan jo yöpaidassa menossa nukkumaan, joten kieltäydyin kohteliaasti. Lisäksi tarjolla oli yleensä jotakin lihapitoista, joka ei kasvissyöjän ruokavalioon sopinut. Lihan syömättömyyttäni moni kummeksui, eikä periaatteitani oikein ymmärretty, enkä törmännyt yhteenkään toiseen kasvissyöjään koko vaihdon aikana.

Aikasemmin olenkin kertonut ja valittanutkin ranskalaisten verkkaisesta suhtautumistavasta, ainaisesta myöhästelystä, suunnitelmien muuttelemisesta, paikalle ilmaantumattomuudesta, vanhanaikaisuudesta ja ylipäätään huonosta organisoinnista tai koko organisoinnin puutteesta. Tämä tuli vastaan esimerkiksi koulussa ja pankissa, jolloin oli käytävä jättimäinen paperisota minkä tahansa pienenkin asian hoitamiseksi. Yliopistolla oli hankalaa saada minkäänlaista informaatiota mistään, eikä kukaan tuntunut tietävän asioista oikein mitään.

Poskipusuttelu oli suomalaisesta näkökulmasta aika intiimiä kanssakäymistä. Suomessa kun on tottunut tervehtimään uusia tuttavuuksia kätellen kohtuullisen välimatkan päästä ja seuraavilla kohtaamiskerroilla tyytynyt pelkkään verbaaliseen tervehtelyyn, tuntui vähintäänkin oudolta poskipusutella lähes tuntemattomien kanssa. Siihenkin kyllä tottui hyvin äkkiä, vaikka aluksi vieroksuinkin pusuttelua kovasti, mutta tein sitä kiltisti, kun kerta tapoihin kuului. Poskipusujen määrässäkin on kuulemma paljon alueellisia eroja, mutta täällä Pariisissa kaksi kertaa riittää, kerran kummallekin poskelle, vasemmalta aloittaen. Pusuttelu tapahtuu aina siis niin kohdatessa kuin erotessakin, vaikka kyseessä olisi ihan lyhytaikainenkin tapaaminen.

Mielenosoituksia ehdin vaihtoni aikana nähdä ainakin kymmenen, viimeksi viime sunnuntaina, jolloin tuhannet ihmiset olivat kerääntyneet kaduille osoittamaan mieltään samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolesta. Mielipiteen ilmaiseminen mielenosoitusmeiningissä on siis todella yleistä verrattuna suomalaisiin tapoihin.

Viime sunnuntain mielenosoituksesta.

Ennen joulua osoitettiin mieltä Gazan iskuja vastaan.

Kohteliaisuus on Ranskassa tärkeää. Teititellä tulee niin tarjoilijaa kuin kaupan kassaakin ja lisäksi tulee muistaa sanoa aina monsieur, madame tai madamoiselle. Sitä en saanut selville, millä perusteella sanotaan madame tai madamoiselle, itse olin kumpaakin vähän tilanteesta riippuen. Kiittely ja tervehtely on myös tärkeää, sekä pardonin ja excusez-moin runsas viljely paikoissa, joissa on paljon muita ihmisiä, kuten metrossa, kaupassa, bussissa jne. Tilanteessa, jossa tulee hipaistua tai tökättyä vieressä olijaa, on kohteliasta sanoa aina pardon, ja usein myös niissä tilanteissa, joissa ei tule hipaistuakaan, mutta hipaiseminen on ollut jossain määrin lähellä. Tähänkin tottui nopeasti, ja huomasin kerran sanovani kaupassa jopa hyllylle pardon tökättyäni sitä kyynärpäällä.

Näiden kulttuurierojen lisäksi opin paljon uutta yllättäen myös yliopistolla. Economie Européenne eli EU:n talouskurssi oli todella yksityiskohtainen, joten nyt kaikki EU:n toimielimistä sen eri alojen politiikkaan on hyvin hanskassa. Muistakin kursseista jäi paljon käteen, ja erityisesti esiintymiskokemusta sain paljon erilaisten esitelmien myötä. 

Ennen kaikkea voin sanoa oppineeni vaihtoni aikana paljon itsestäni. Tulin Pariisiin yksin, mikä tuntui tosi hurjalta, koska en tuntenut entuudestaan ketään, ja kaikki oli vierasta. Suomeen jäi poikaystävä, jota olin tottunut näkemään aamusta iltaan, ja nyt yllättäen olinkin itsekseni keskellä suurkaupunkia. Selviydyin kuitenkin tästä seikkailusta, ja monesti suorastaan nautin vaihto-opiskelustani! Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain hyviä ystäviä. Olen myös aika ylpeä itsestäni, koska olen selviytynyt Pariisissa pääosin vain ranskaa puhumalla ja opiskellutkin ranskaksi.

Tässä siis yhteenveto vaihtokokemuksistani. Huomenna aamulla lähtee lento kohti Suomea. Pian siis nähdään! 

Bisous!

Dali-weekend

Viimeinenkin tentti tuli tehtyä perjantaina, joten nyt on muutama päivä pelkkää Pariisista nauttimista ennen kuin Suomeen paluu koittaa. Tuntuu vähintäänkin kummalliselta tulla takaisin Suomeen, tietäen etten enään ikinä palaa asumaan tähän asuntoon tai käy enään lähikaupassani Diassa ostoksilla tai luennoilla Panthéon-Assasissa. No, aika aikaansa kutakin. Tämä vaihto on ollut kuitenkin aivan mahtava ja siitä on jäänyt käteen vaikka mitä.

Viikonloppu on vierähtänyt turisteilemassa. Kävimme vaihtariporukalla muun muassa Galeries Lafayetten kattoterassilla katselemassa Pariisin kattoja, sekä Montmartessa sijaitsevassa Dali-museossa kuin myös Centre Pompidoun Dali-näyttelyssä. Pompidoun näyttelyyn jonotimme huikeat kaksi tuntia! Näyttely oli kuitenkin kaiken jonottamisen arvoinen.

Galeries Lafayetten katolta. Sää oli valitettavan sumuinen, eikä Eiffel-tornista
näkynyt kuin alaosa jos oikein siristeli silmiään.

Pariisin kattoja...

...ja lisää Pariisin kattoja.

Moi et Yuri.

Montmarten Dali-näyttelystä.

Dalilips sofa.

A melting clock.

Portaat Dali-museolle olivat superpitkät.

Pompidoun näyttelyssä pääsimme itse tekemään taidetta! :)

Vielä muutama päivä siis jäljellä, joista täytyy ottaa kaikki irti. Edessä on myös liuta käytännön järjestelyjä kuten puhelinliittymän irtisanominen, sekä tietysti pakkaamista ja kämpän siivoaminen lähtökuntoon. Vaihtotodistuksen ja tarvittavat leimat papereihin yliopistolta olen jo hakenut. Kurssien arvosanoja täytyykin odotella niinkin pitkälle kuin 11.3. asti. Opiskelijakortille ladatut lounaatkin aion käyttää vielä loppuun. Kiireisissä merkeissä menee siis viimeiset päivät Pariisissa, mutta aion mahduttaa mukaan myös mahdollisimman paljon nähtävyyksiä ja Pariisissa kiertelyä, sekä tietysti mahdollisimman monet kahvittelut kavereiden kanssa.

Bisous!

Ihmetystä ja lumikasoja

Tenttiviikko on lähtenyt ihan kiitettävästi vauhtiin, ja olen selättänyt jo kaksi tenttiä! Eilen selviydyin kolmen tunnin Management Internationalin esseekokeesta, jonka kirjoitin aiheesta viennin kehittäminen. Tänä aamuna vuorossa oli Systemes d'information, joka tuntuikin tosi haastavalta kaikkine binäärilukuineen ja koodaussääntöineen.

Tänä aamuna kokeen alussa istuuduttuamme koesaliin numeromerkityille paikoillemme (jokaisella opiskelijalla on numeroitu paikka salissa, ja oma paikkanumero täytyy etukäteen käydä tarkistamassa netistä), viereiselle paikalle istunut slovakialainen vaihtarikaverini yllätti minut kysymällä, että sopiihan, että vertaamme vastauksia lopuksi ennen kun käymme palauttamassa koepaperit. Olin tosi ihmeissäni ja varmistin, että siis vertailisimme vastauksia koesalissa, jossa valvojat kiertävät joka seinällä ja puhuminen ja toisen paperiin katsominen on ehdottomasti kiellettyä, ja josta seuraa kokeen hylkääminen? Olin ymmälläni: But it's cheating! Slovakialainen kaverini oli tuohtunut: "No it's not, it's teamwork! That's what everybody do." Kaverini sanoi vielä, että emme tietenkään tekisi sitä näkyvästi, vaan ojentaisimme vain vaivihkaa papereitamme. Selitin, että meillä Suomessa ei kyllä ole vastaavaa käytäntöä, ja en uskonut että se kuuluu ranskalaisiin tapoihinkaan, joten ehkä parempi jättää välistä.

Kokeen jälkeen sain yllättyä uudelleen, kun jäimme keskustelemaan ranskalaisen kurssikaverimme kanssa ja kysyimme hänen mielipidettään juuri tehdystä kokeesta. Kysyimme, oliko koe ollut hänestä yhtä vaikea kuin miltä meistä tuntui. Hän sanoi, ettei tajua kyseisestä aineesta juuri mitään, ja olikin kopioinut kaikki vastaukset edessä istuvalta pojalta. Siis mitä?! Onko tällainen "tenttikäytäntö" normaalia muualla Euroopassa, ja siis vielä yliopistossa? Käsittääkseni Suomessa lunttaamiseen suhtaudutaan tosi tiukasti, ja sitä pidetään aika nolona juttuna. Olen aika varma, ettei Suomessa yleensä sorruta vastaavaan, eihän??

Tältä näyttää ikkunanäkymäni öisen lumisateen jälkeen.

Lunta Pariisissa, ja paljon!

Viime viikonloppu vierähti mukavasti, sillä sain taas vieraita Suomesta. Sää oli koko viikonlopun melko huono, ja itseasiassa koko Pariisi oli jonkinlaisessa kaaoksessa lumisateen takia. Omasta näkökulmastani sää oli kieltämättä hieman kurja ja luminen, mutta paikallisesta näkökulmasta se taisi olla jotakin paljon kamalampaa, sillä auto-, bussi- ja junaliikenne takkuili pahasti ja oli toisinaan täysin pysähtynyt. Myös lentoja peruttiin huomattavasti, ja jännitimme, oliko Suomen vieraidenikin lento peruttu. Onneksi ei kuitenkaan. Epäilen, ettei Pariisissa juuri ole mitään aurauskalustoa olemassakaan, ja pihalla kävellessä näkikin ihmisiä kuopsuttamassa lunta portaidensa edestä ja kadulta mitä ihmeellisimmillä pikku kihveleillä ja luudilla.

Lumisesta säästä huolimatta oli kuitenkin tosi mukava viikonloppu. Tuli käytyä Louvressakin taas kuinkahan monennen kerran, mutta eipä se yhtään haittannut, sillä Louvre on ehdottomasti lempipaikkojani Pariisissa. Louvre-visiitin jälkeen alkoikin kovasti tehdä mieli lukea Da Vinci -koodi uudelleen, mutta se täytyy kyllä tehdä vasta kun olen selviytynyt näistä työn alla olevista tenttikirjoista.

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Bisous!

Netti toimii, mutta chilit voivat huonosti

Ihanaa, netti toimii! Nettiyhteys nimittäin katkesi yllättäen tiistaina, ja sopivasti vuokraemäntäni on kolmen viikon reissussa Etelä-Amerikassa, joten olin aivan pulassa. Ilman nettiä en voi pitää yhteyttä Suomeen, katsoa sähköpostia, maksaa laskuja ja ensi viikon tentteihinkin on huomattavasti tuskallisempaa lukea ilman kunnollista netti-sanakirjaa. Tänään päätin tarttua tuumasta toimeen ja paneuduin yläkerrassa sijaitseviin Wi-fi-bokseihin, ja lopulta aikani johtoja räpellettyä ja nappeja paineltua netti rupesi kuin rupesikin toimimaan! :)

Tämä viikko on siis mennyt lähinnä opiskelun merkeissä. Tänään kävin pankissa varaamassa ajan ensi viikolle tilin lopettamista varten. Niin se aika rientää, sillä vastahan olin siellä avaamassa tiliä! 

Talvinen Pariisi huoneeni ikkunasta. Vaihtoni ekana päivänä
otin samasta ikkunasta kuvan vähän aurinkoisemmasta Pariisista.

Tänään iski kova haikeus-fiilis, ja oli pakko räpsytellä kuvia kaikesta mahdollisesta täällä kämpillä, etten vaan unohtaisi myöhemmin, miltä esimerkiksi suosikkiteepannuni näytti, tai minkälaisessa keittiössä keittelin aamupuuroa. Niin haikealta kuin täältä tuntuukin lähteä, niin odotan kuitenkin innoissani Suomeen paluutakin. Pariisi on mahtava paikka, mutta aivan erityisesti tulen kaipaamaan kaikkia niitä kavereita, joihin olen täällä tutustunut. Yksi Pariisin vaihtarikavereistani onkin onneksi tulossa jo loppukeväästä moikkaamaan minua Suomeen, ja toinen ranskalainen Pariisissa asuva ystäväni on taas tänä vuonna muuttamassa Suomeen löydettyään suomalaisen poikaystävän! Eivätkä nämä ystävät tietenkään mihinkään katoa, vaikka olisi missä päin maailmaa.

Tässä nyt on se suosikkiteepannuni! :)

Vuokraemäntäni jätti chilinsä minulle hoidettavaksi.
Hieman huonolta näyttää... :S

Ja jos keneltäkään löytyy hyviä chilinhoitovinkkejä, niin nyt niitä otetaan vastaan. Hoidettavaksi jätetty chili rupesi nuupahtamaan kaikesta kastelusta ja hellästä huolenpidosta huolimatta.

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille!

Bisous!

Back in Paris

Ensimmäinen viikko Pariisissa aivan mahtavan joululoman jälkeen on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ei ole enää kuin tentit jäljellä tästä vaihdosta, eli muutaman viikon kuluttua koittaakin jo paluu Suomeen. Parin viikon joululoman ja pelkän suomen puhumisen jälkeen ranska lähti käyntiin hieman kankeasti, ja opiskelut sitä kankeammin, sillä tuntuu että joulun aikana ehti päästä kadota leijonaosa täällä opiskelluista asioista. No eikun kertaamaan, eiköhän se siitä.

Ensimmäiset päivät ovat menneet lähinnä kavereiden näkemisessä, kahvitteluissa ja tietysti alennusmyynneissä pyöriessä, mutta nyt taitaa olla aika ottaa kirja käteen ja alkaa pänttäämään. Tulevan viikonlopun lupaankin pyhittää vain opiskelulle!

Aika täällä vaihdossa on mennyt hujauksessa. Olen oppinut paljon uusia asioita ja ajatusmaailma on avartunut kovasti. Eri maassa ja kulttuurissa asuminen ja lukuisien vaihtareiden tapaaminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on saanut pohtimaan omaa kotimaata ja suomalaisuutta ylipäätään. Nyt ajattelen, että Suomi on oikeastaan aika mahtava paikka asua ja tykkään siitä kovasti, ja minusta on aika hienoa olla suomalainen. Ennen vaihtoa minulla ei oikeastaa ollut minkäänlaista "suomalaisuus"-fiilistä, mutta täällä ollessa ajatelutapa on muuttunut, kun on joutunut aina kättelyssä esittelemään itsensä suomalaiseksi ja kertomaan Suomesta ja keskustelemaan, miten asiat missäkin maassa hoidetaan, ja miten meillä Suomessa tehdään. Lisäksi olen yllätyksekseni vaihtoni aikana ikävöinyt todella kovasti kaikkia läheisiäni Suomessa, erityisesti poikaystävää ja perhettä, mutta tietysti kaikkia ihania kavereitakin. Pariisi on upea paikka, mutta taidan silti pitää Suomesta enemmän asuinpaikkana, varsinkin kun kaikki rakkaimmat ihmiset asuvat siellä. Toki kyläilemään Pariisiin tulen varmasti vaikka kuinka monta kertaa, ja pikkuinen pala sydäntäkin tänne jää. :)

No niin, lähtöhaikeilut sikseen, tässähän on vielä vaikka kuinka paljon aikaa nauttia Pariisista. Niin ja lukea niitä tenttikirjoja. :)

Bisous!