Lähtötunnelmissa - ajatuksia vaihdosta

Tämä vaihto alkaa olla paketissa, ja huomenna koittaa paluu Suomeen. Ajattelin tähän tiivistää vaihdosta saatuja kokemuksia ja sen herättämiä ajatuksia. Vaihto on ollut upea kokemus, ja olen ranskan lisäksi oppinut paljon ranskalaisista tavoista ja kulttuurista, tutustunut mahtaviin ihmisiin, oppinut lisää elämästä ja ennen kaikkea itsestäni. Yllätyin, kuinka paljon erilaista on elää arkea ranskalaisittain, vaikka olin perehtynyt etukäteen ranskalaiseen ruokaan, kulttuuriin, politiikkaan, historiaan, tapoihin, järjestelmiin, kuullut paljon stereotypioita ranskalaisista ja vieraillutkin useita kertoja Ranskassa aikaisemmin.

Ranskalainen ruoka koostuu lähinnä croissanteista, patongeista, erilaisista vehnästä leivotuista makeista leivoksista ja suuressa määrin lihasta, viinistä ja juustoista. Tähän oli vaikea sopeutua kasvissyöjänä, joka välttelee valkoista vehnää ja sokeria ja tykkää puputtaa lähinnä pähkinöitä, tofua, kikherneitä ja hedelmiä. Suureksi viininystäväksikään en voi itseäni kuvailla, mutta juustot kyllä ovat uponneet mallikkaasti. Hankalaa oli tottua myös ruoka-aikoihin, joiden mukaan aamulla napataan jotakin pientä ja nopeaa ja syödään se samalla kun juostaan pää kolmantena jalkana kouluun (itse en kuitenkaan tähän ryhtynyt, ihmettelin vain sivusta), lounas syödään kuta kuinkin samoihin aikoihin kuin Suomessa, mutta päivällinen syödäänkin vasta iltamyöhällä. Itselläni nälkä kurni jo kovasti neljän viiden aikoihin, mutta kukaan ei siihen aikaan ollut valmis päivällistämään, vaan ruoka syötiin aina myöhään. Kokoonnuimme kavereiden kanssa päivälliselle yleensä siis yhdeksän aikoihin ja lopettelimme noin klo 22-23. Päivällinen oli yleensä aina myös kolmen ruokalajin - tai vähintään kahden, sillä jälkiruoka piti ehdottomasti olla, samoin kuin lounaalla. 

Muutamaan kertaan vuokraemäntänikin tuli arki-iltana koputtelemaan ovelleni kymmeneltä illalla ja pyytämään kanssaan illalliselle, mutta olin yleensä tähän aikaan jo yöpaidassa menossa nukkumaan, joten kieltäydyin kohteliaasti. Lisäksi tarjolla oli yleensä jotakin lihapitoista, joka ei kasvissyöjän ruokavalioon sopinut. Lihan syömättömyyttäni moni kummeksui, eikä periaatteitani oikein ymmärretty, enkä törmännyt yhteenkään toiseen kasvissyöjään koko vaihdon aikana.

Aikasemmin olenkin kertonut ja valittanutkin ranskalaisten verkkaisesta suhtautumistavasta, ainaisesta myöhästelystä, suunnitelmien muuttelemisesta, paikalle ilmaantumattomuudesta, vanhanaikaisuudesta ja ylipäätään huonosta organisoinnista tai koko organisoinnin puutteesta. Tämä tuli vastaan esimerkiksi koulussa ja pankissa, jolloin oli käytävä jättimäinen paperisota minkä tahansa pienenkin asian hoitamiseksi. Yliopistolla oli hankalaa saada minkäänlaista informaatiota mistään, eikä kukaan tuntunut tietävän asioista oikein mitään.

Poskipusuttelu oli suomalaisesta näkökulmasta aika intiimiä kanssakäymistä. Suomessa kun on tottunut tervehtimään uusia tuttavuuksia kätellen kohtuullisen välimatkan päästä ja seuraavilla kohtaamiskerroilla tyytynyt pelkkään verbaaliseen tervehtelyyn, tuntui vähintäänkin oudolta poskipusutella lähes tuntemattomien kanssa. Siihenkin kyllä tottui hyvin äkkiä, vaikka aluksi vieroksuinkin pusuttelua kovasti, mutta tein sitä kiltisti, kun kerta tapoihin kuului. Poskipusujen määrässäkin on kuulemma paljon alueellisia eroja, mutta täällä Pariisissa kaksi kertaa riittää, kerran kummallekin poskelle, vasemmalta aloittaen. Pusuttelu tapahtuu aina siis niin kohdatessa kuin erotessakin, vaikka kyseessä olisi ihan lyhytaikainenkin tapaaminen.

Mielenosoituksia ehdin vaihtoni aikana nähdä ainakin kymmenen, viimeksi viime sunnuntaina, jolloin tuhannet ihmiset olivat kerääntyneet kaduille osoittamaan mieltään samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolesta. Mielipiteen ilmaiseminen mielenosoitusmeiningissä on siis todella yleistä verrattuna suomalaisiin tapoihin.

Viime sunnuntain mielenosoituksesta.

Ennen joulua osoitettiin mieltä Gazan iskuja vastaan.

Kohteliaisuus on Ranskassa tärkeää. Teititellä tulee niin tarjoilijaa kuin kaupan kassaakin ja lisäksi tulee muistaa sanoa aina monsieur, madame tai madamoiselle. Sitä en saanut selville, millä perusteella sanotaan madame tai madamoiselle, itse olin kumpaakin vähän tilanteesta riippuen. Kiittely ja tervehtely on myös tärkeää, sekä pardonin ja excusez-moin runsas viljely paikoissa, joissa on paljon muita ihmisiä, kuten metrossa, kaupassa, bussissa jne. Tilanteessa, jossa tulee hipaistua tai tökättyä vieressä olijaa, on kohteliasta sanoa aina pardon, ja usein myös niissä tilanteissa, joissa ei tule hipaistuakaan, mutta hipaiseminen on ollut jossain määrin lähellä. Tähänkin tottui nopeasti, ja huomasin kerran sanovani kaupassa jopa hyllylle pardon tökättyäni sitä kyynärpäällä.

Näiden kulttuurierojen lisäksi opin paljon uutta yllättäen myös yliopistolla. Economie Européenne eli EU:n talouskurssi oli todella yksityiskohtainen, joten nyt kaikki EU:n toimielimistä sen eri alojen politiikkaan on hyvin hanskassa. Muistakin kursseista jäi paljon käteen, ja erityisesti esiintymiskokemusta sain paljon erilaisten esitelmien myötä. 

Ennen kaikkea voin sanoa oppineeni vaihtoni aikana paljon itsestäni. Tulin Pariisiin yksin, mikä tuntui tosi hurjalta, koska en tuntenut entuudestaan ketään, ja kaikki oli vierasta. Suomeen jäi poikaystävä, jota olin tottunut näkemään aamusta iltaan, ja nyt yllättäen olinkin itsekseni keskellä suurkaupunkia. Selviydyin kuitenkin tästä seikkailusta, ja monesti suorastaan nautin vaihto-opiskelustani! Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain hyviä ystäviä. Olen myös aika ylpeä itsestäni, koska olen selviytynyt Pariisissa pääosin vain ranskaa puhumalla ja opiskellutkin ranskaksi.

Tässä siis yhteenveto vaihtokokemuksistani. Huomenna aamulla lähtee lento kohti Suomea. Pian siis nähdään! 

Bisous!