Email de Paris 2

Tänään aloitin ranskan kielen jatkokurssin, jota onkin tästä eteenpäin seuraavat kuusi viikkoa. Kurssia on aina reilu kolme tuntia päivässä, ja käymme siellä mm. paljon puheharjoituksia. Se tulee mulle enemmän kuin tarpeeseen, sillä Isabellen luokse pääsen vain noin kerran viikossa, mikä on mulle aivan liian vähän ranskan suullista treenaamista. Opettaja tällä kurssilla on ranskalainen nuori mies Julien, joka puhuu tunneilla lähes pelkästään ranskaa, ainoastaan kielioppia ym. erikoisempia asioita hän selittää englanniksi.

Pari päivää sitten sain mukavaa meiliä kohdeyliopistostani Panthéon-Assasista eli Paris 2:sta. :)  Tiedote koski yliopistoliikuntaa, joka on tarjolla kaikille Panthéon-Assasin opiskelijoille eli myös siis vaihto-opiskelijoille. Lajivaihtoehtojen tarjonta on suorastaan päätä huimaava: 64 lajia, vaihtoehtoina muun muassa golf, miekkailu, tennis, sirkustaide, rugby, lentopallo, sukellus, ratsastus, kung fu, karate ja judo. Löysinpä tuolta listasta sellaisenkin kuin parachutisme, joka siis ihan oikeastikin on laskuvarjohyppy!

En ole ollenkaan varma ymmärsinkö kaiken ihan oikein ranskankielisistä lukemistani tiedotteista, mutta kuta kuinkin näin se menee: Opiskelijan on mahdollista valita yksi laji itselleen, jota harrastetaan noin kerran viikossa. Joissakin lajeissa myös kilpaillaan yliopistojen välisissä kilpailuissa ja joistakin kursseista on mahdollista saada jopa opistopisteitä tutkintoonsa, mutta se vaatii kunnon panostusta lajiin. Jotta kurssille pääsee, on tuotava mm. lääkärintodistus. Ratsastus ja jooga olivat vaihtoehdoista sellaisia, jotka mua eniten kiinnostaa. Ratsastukseen tulee vain ilmeisesti jonkinlainen pakollinen omakustanteinen vakuutus, jonka hinnasta en löytänyt mitään tietoa, mutta eiköhän se selviä viimeistään sitten siellä ensimmäisessä info-tilaisuudessa. :)

Paris 2:n kotisivuilta napattu esittelyvideo.

Enää alle kaksi kuukautta lähtöön. Hui! :)

Greetings from Santa!

Viime viikonloppu vierähti aivan loistavan porukan kanssa Pohjois-Suomen maisemissa. Kävin äitini, veljeni ja kolmen siskoni kanssa Rovaniemellä moikkaamassa entistä työkaveriani sekä tietysti Joulupukkia! Kaikille kotimaan matkailua harkitseville voin koko sydämestäni suositella Rovaniemeä. Itse ihastuin kaupunkiin ikihyviksi.
Matka Rovaniemelle kävi ekologisesti junalla. Seitsemän tunnin junamatka oli hyvässä seurassa oikein ajoittain lystikästäkin ajankulua, välittömässä ravintolavaunun läheisyydessä tietysti. :)

Kemijoken rantamaisemia

Ounasvaaralla käytiin katselemassa upeita näkymiä maisemahissin saattelemana ja takaisin alas sujahdettiin vauhdilla kesäkelkkarataa pitkin. Aivan huippuhauskaa!

Näkymiä Ounasvaaran laelta

Pientä patikointiakin ehdittiin kokeilla :)

Pohjoisen napapiirillä Pajakylässä käytiin tervehtimässä Joulupukkia, mikä oli suoraan sanoen aika jännää hommaa! Joulupukin luokse päästiin kulkemalla isosta puisesta tontun vartioimasta ovesta, kävemällä sen jälkeen hämyistä käytävää ja edelleen portaita pitkin, kunnes päästiin ovensuulle, josta tonttu ohjasi vuorotellen yhden porukan kerrallaan pukin luokse. Meitä ennen jonossa pukin luokse oli espanjalainen sekä saksalainen perhe. Pajakylässähän käykin vuosittain satoja tuhansia vierailijoita ympäri maailman tapaamassa Joulupukkia!

Pajakylä oli siis oikein ainutlaatuinen paikka kaikkine tonttuineen, ja parasta siellä ehdottomasti maaginen Joulupukin Kammari ja Joulupukin Pääposti. Talvella varmasti vielä tunnelmallisempi paikka, muttei ollenkaan hullumpi näin kesälläkään. Pajakylähän sijaitsee 8 km pohjoiseen Rovaniemeltä, ja sinne pääsi näppärästi käyttämällä Rovaniemen paikkallisbussia.

Pilkahdus Pariisia jopa Rovaniemellä :)

Poroja ei päästy tällä reissulla näkemään, sillä ne ovat ilmeisesti tähän aikaan vuodesta vapaasti metsissä laiduntelemassa. Vaikkakin Rovaniemen seudulla asustelee kuulemma enemmän poroja kuin ihmisiä!

Tätä Leenan bongaamaa pehmoporoa lähemmäs ei poroa päästy.

Ihania kesän jatkoja kaikille, niitä aurinkoisia kelejä odotellessa!

Pardon? Je ne comprends pas...

Isabelle palasi viime viikolla takaisin Suomeen kuukauden kestäneeltä Ranskan visiitiltään Lillestä, ja eilen pääsinkin siis lähes kuukauden tauon jälkeen taas ranskantunnille! 

Tällä kertaa pelkästään keskustelimme ranskaksi koko tunnin ajan erilaisista Isabellen valitsemista aiheista, mikä oli kyllä itseltäni hatun noston arvoinen suoritus, vaikka ajoittain jouduinkin turvautumaan englantiin ja pardon, je ne comprends pas'hin. Tunnin jälkeen tuntui siltä kuin olisin juuri tehnyt kunnon salitreenin, sillä koko ajan olin joutunut olemaan aivan äärimmäisen tarkkaavaisena, että pysyin keskustelussa mukana, ja olin aivan poikki kaikesta elehtimisestä ja kurkkuääntelyistä.
Tuntui kuitenkin tosi upealta huomata, että jotain kehitystä on tapahtunut! Nykyisin joka aamuuni kuuluvalla Télématin'lla TV5MONDE:lta on varmasti ollut vaikutusta. ;) Yksi kiva aamuinen lastenohjelma, jota katselen, on Le Petit Prince, jossa tuttu Pikku Prinssi seikkailee uskollisen kettunsa kanssa. Lastenohjelmien katselu on hyvää treeniä ranskan treenaamiseen, sillä sanasto on simppelimpää ja ääntäminen selkeämpää kuin vaikkapa leffoissa.

Mukava yllätys oli, kun Isabelle oli tuonut tuliaisiksi muutamia ranskalaisia naistenlehtiä ja maistiaisiksi sveitsiläistä Suchard-suklaata, joka on kuulemma ranskalaisten suuressa suosiossa.

Lentolippu kohti Pariisia on jo ostettu, ja virallinen hyväksymiskirje Panthéon-Assasista kolahti hetki sitten postiluukusta. :)

Bisous!