Asioita ranskalaisittain

Nyt on pakko hieman avautua ranskalaisesta toimimattomuudesta ja tehottomuudesta, johon olen törmännyt täällä yliopistomaailmassa. Suomalaisena ja suomalaisiin tapoihin ja käytäntöihin tottuneena on välillä todellisia vaikeuksia ymmärtää paikallisia toimintatapoja ja sopeutua niihin, vaikka tiedänkin, että tällä tavalla täällä päin tehdään, ja tiesin sen jo etukäteen ennen kuin tulin koko maahan. 

Tämän ensimmäisen opiskelukuukauteni aikana olen ollut useaan otteeseen tilanteessa, jossa luento on peruttu tai siirretty ilman mitään ennakkoilmoitusta, eikä edes luentosalin ovessa ole lappua, josta asia selviäisi. Kun ei ole varmuutta, onko luento peruttu vai siirretty, joudun juoksentelemaan toimistosta ja info-tiskiltä toiselle, joissa kukaan ei tiedä, miksi luentoa ei ole salissa, jossa sen olisi tarkoitus olla, vaan käskevät aina vain mennä toiseen toimistoon tiedustelemaan asiaa. Yleensä asiaa ei oikeastaan voi selvittää mistään. Ihmettelen, miksei luennon peruuntumisesta tai siirtämisestä voisi lähettää sähköpostia opiskelijoille, ilmoittaa koulun asiasta koulun kotisivulla, laittaa edes salin oveen lappua tai kertoa vaikka vastaanottotiskin henkilökunnalle, josta he voisivat välittää tiedon kyselijöille. 

Turhauttavimmalta tuntuu silloin, kun edellisen luennon päätyttyä on lyhyen lounastauon aikana juossut ravintolaan ja hotkinut ruuan pikavauhdilla, jotta ehtisit seuraavalle luennolle, vain huomatakseen, että sitä ei olekaan. Tai kävellyt yliopistolta kahden kilometrin päässä oleville toisille yliopiston luentosaleille saliin, jossa lisäkseni noin kolmesataa opiskelijaa odottaa luennon alkamista, kunnes puolen tunnin odotuksen jälkeen kuulutetaan, että luento on peruttu, mikä onkin siinä vaiheessa alkanut olla kaikille jo melko selvää.

Viime perjantaina olin todella turhautunut juostuani ympäri koulua tunnin ajan toisen vaihtariopiskelijan kanssa etsien luentosalia luennolle, jota ei ollutkaan ilmoitetussa salissa, mutta jossa oli pakollinen läsnäolo. Olin aivan hiestä märkä juostuani portaita edestakaisin ensimmäisestä viidenteen kerrokseen kysymään aina vain seuraavasta ja taas seuraavasta toimistosta. Lopulta selvisi, että kukaan ei ilmeisesti ollut vain tullut pitämään luentoa. Paikallisilta opiskelijoilta olen saanut kuulla, että vastaava on täällä todella yleistä ja " siihen kannattaa tottua".

Asiaan liittyen kävin ranskalaisen ystäväni kanssa viime viikolla mielenkiintoisen keskustelun. Hän sanoi, että tämän Ranskassa vallitsevan jokapäiväisen byrokratian, epävarmuuden asioiden sujumisesta ja toimimattomuuden takia monet ranskalaiset ovat hyvin stressaantuneita, masentuneita ja ahdistuneita, ja Ranskassa syödäänkin paljon masennuslääkkeitä. Olin todella yllättynyt! Luulin, että ranskalaiset ovat päinvastoin todella huolettomia, eivätkä murehdi turhista ja suhtautuvat arkipäiväisiin asioihin juurikin niin rennolla otteella, että ovat esimerkiksi aina joka paikasta myöhässä. Suomalaisia olen taas pitänyt varsin ahdistuneena kansana, mutta Suomessa ainakin systeemi toimii, ihan oikeasti, nyt sen tajuan, kun näen miten asiat hoidetaan täällä päin. Koko ajan tekee mieli olla sanomassa: Hei, oletteko huomanneet, että tämän voisi tehdä paljon yksinkertaisemmalla ja nopeammallakin tavalla?

Näistä vakavimmista asioista loppukevennyksenä tänään napsimiani aurinkoisia syyskuvia koulumatkan varrelta. Aikaisemmin mainitsemani Management international-kurssin esityskin meni tänään ihan mukavasti, joten nyt on helppo hymyillä. Hermoilin nimittäin etukäteen aika paljon tuon esityksen sujumista. :) Toinen asia mikä hymyilyttää, on edessä oleva pikainen Suomen visiitti, sillä ensi viikonloppuna on tiedossa poikaystäväni valmistujaisjuhla sekä pikkuserkkuni ristiäiset! Kuulemma silloin saattaa olla Tampereellakin jo ensilumi maassa, mikä tuntuu hassulta, kun täällä on viime päivinä ollut lähemmäs +20 astetta lämmintä. :)

Syksyinen Pariisi

Kulmikkaita puita. :)

Tänään löysin tämän uuden luomukaupan ihan asuntoni
lähistöltä. Vaikutti oikein hyvältä. :)

Pariisin katuja...

...ja taloja, puita ja aitoja. :)

Koirakin paistattelee päivää ikkunalaudalla.

...samoin kuin pikkuinen Volge. :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!